Hae

Tarsila Do Amaral

1886 - 1973

Lyhyet tiedot

  • Movements: modernism
  • Top 3 works:
    • Paisagem antropofágica
    • Antropofagic animals in the landscape
    • São Paulo
  • Top-ranked work: Paisagem antropofágica
  • Nationality: Brasilia
  • Creative periods:
    • mature period
    • modernist period
  • Room fit: olohuone
  • Also known as:
    • Tarsila De Aguiar Do Amaral
    • Tarsila De Aguiar
  • Typical colors: pastellisävyt
  • Emotional tone: reflektiivinen
  • Lifespan: 87 years
  • Näytä lisää…
  • Works on APS: 36
  • Born: 1886, Cachoeira do Sul, Brasilia
  • Died: 1973
  • Gift suitability: other-none
  • Copyright status: Under copyright
  • Color intensity:
    • voimakas
    • tasapainoinen
  • Museums on APS:
    • Museu de Valores do Banco Central do Brasil
    • Centro Cultural São Paulo
    • Centro Cultural São Paulo
    • Centro Cultural São Paulo
    • Centro Cultural São Paulo
  • Vibe: seesteinen
  • Art period: Modernismi

Taidevisa

Jokaisessa kysymyksessä on vain yksi oikea vastaus.

Kysymys 1:
Tarsila do Amaralia pidetään minkä liikkeen johtavana taiteilijana?
Kysymys 2:
Mihin ryhmään Tarsila do Amaral kuului ja joka vaikutti merkittävästi Brasilian modernin taiteen liikkeeseen?
Kysymys 3:
Mikä Tarsila do Amoralan maalaus inspiroi Oswald de Andraden 'Manifesto Antropófago' -manifestin?
Kysymys 4:
Missä Tarsila do Amaral alun perin opiskeli ennen taiteiljanuraansa?
Kysymys 5:
Missä kaupungissa Tarsila do Amaral opiskeli Académie Julianissa ja Académie Modernessa?

Brasilian visionääri: Tarsila do Amaralin elämä ja taide

Tarsila do Amaral nousi 1900-luvun alun brasilialaisen taiteen eläväksi keskipisteeksi, maalariksi, joka uskalsi tiivistää kansansa identiteetin olemuksen kankaalle rohkeilla väreillä ja innovatiivisella hengellä. Hän syntyi 1. syyskuuta 1886 Capivariin, São Pauloon, varakkaaseen kahvinviljelijäperheeseen, mikä tarjosi hänelle mahdollisuuksia, jotka olivat harvinaisia hänen aikansa naisille. Tämä etuoikeus mahdollisti taiteellisen koulutuksen, aluksi Pedro Alexandrino Borgesin johdolla, ennen kuin hän lähti vuonna 1920 muuttamaan Pariisiin. Juuri Académie Julianin ja myöhemmin Académie Modernen seinien sisällä hän kohtasi avantgarde-virtaukset – kubismin, futurismin ja ekspressionismin – jotka muovasivat syvästi hänen taiteellista polkuaan. Fernand Légerin, Albert Gleizesin ja André Lhoten mentorointi osoittautui erityisen merkittäväksi, kannustaen häntä yhdistämään eurooppalainen modernismi selkeästi brasilialaiseen herkkyyteen.

Kansallisen identiteetin muovaaminen taiteen kautta

Palattuaan Brasiliaan 1920-luvun alussa Tarsilaista tuli keskeinen voima ainutlaatuisen brasilialaisen modernistisen perinteen määrittelyssä. Hän ei ainoastaan tuonut Eurooppaan tyylejä; hän pyrki aktiivisesti luomaan taidetta, joka puhutteli kansansa sielua heijastaen sen maisemia, ihmisiä ja kulttuurisia monimutkaisuuksia. Tämä etsintä johti hänet yhteistyöhön samanmielisten taiteilijoiden ja älykköjen kanssa – Anita Malfattin, Menotti Del Picchian, Mário de Andraden ja Oswald de Andraden kanssa – jotka tunnettiin yhdessä nimellä Grupo dos Cinco. Yhdessä he haastoivat perinteiset taiteelliset normit ja johtivat liikettä, joka pyrki vapautumaan akateemisista rajoitteista ja omaksumaan uuden visuaalisen kielen. Tarsilan panos oli erityisen merkittävä tämän vision ilmaisemisessa maalauksillaan, jotka usein esittivät brasilialaisen elämän kohtauksia unenomaisella laadulla ja eloisalla väripaletilla.

Abaporun voima ja Antropofagia-liike

Ehkä mikään yksittäinen teos ei ilmentä Tarsilan taiteellista filosofiaa voimakkaammin kuin Abaporu (192akses). Tämä ikoninen maalaus, joka esittää yksinäistä hahmoa valtavilla jaloilla surrealistisessa maisemassa, toimi katalyyttinä yhdelle Brasilian vaikutusvaltaisimmista kulttuuriliikkeistä: Antropofagialle eli "antropofagialle" eli kannibalismille. Oswald de Andraden saman nimisen manifestin inspiroimana Antropofagia ehdotti, että brasilialaisten taiteilijoiden tulisi "nielaista" ulkomaiset vaikutteet ja muuttaa ne joksikin ainutlaatuisesti omaksi. Abaporu vangitsi tämän käsitteen visuaalisesti edustaen hylkäämistä siirtomaatyylisestä jäljittelystä ja syleilemällä kulttuurista hybriditeettiä. Maalauksen kuvasto – maahan juurtuneet suuret jalat, arvoituksellinen ilme – resonoi syvästi kansan kanssa, joka kamppaili identiteetistään itsenäisyyden jälkeisessä ajassa. Se ei ollut pelkkä taideteos; se oli julistus taiteellisesta suvereniteetista. Abaporun lisäksi teokset kuten A Negra (1923) ja Morro da Favela osoittivat hänen sitoutumisensa sosiaalisiin teemoihin, kuvaten syrjäytyneitä yhteisöjä ja haastaen vallitsevia yhteiskunnallisia normeja.

Perintö ja kestävä vaikutus

Pitkän ja tuottavan uransa aikana Tarsila do Amaral jatkoi brasilialaisen identiteetin monimutkaisuuksien tutkimista monipuolisessa tuotannossaan. Hänen maalauksilleen on ominaista rohkeat värit, pelkistetyt muodot ja unenomainen tunnelma, yhdistäen usein realismia surrealismiin ja abstraktioon. Hän ei pelännyt kokeiluja, kehittäen tyyliään jatkuvasti pysyen uskollisena ydintehtävälleen. Hänen vaikutuksensa ulottui laajemmalle kuin vain maalaustaiteeseen, inspiroiden sukupolvia brasilialaisia taiteilijoita ja muovaten kansakunnan kulttuurimaisemaa. Nykyään Tarsila do Amaralin teoksia säilytetään arvostetuissa kokoelmissa ympäri maailmaa, mukaan lukien Brasilian keskuspankin arvopaperimuseossa (Museu de Valores do Banco Central do Brasil) ja Rio Grande do Sulin taidemuseossa. Hänen taiteensa jatkaa yleisön lumoamista eloisalla energiallaan, runollisella kuvastollaan ja syvällä tutkimuksella siitä, mitä tarkoittaa olla brasilialainen. Hän kuoli 17. tammikuuta 1973 jättäen jälkeensä perinnön yhtenä Latinalaisen Amerikan tärkeimmistä modernistisista taiteilijoista – visionääri, joka uskalsi maalata kansansa sielun.



WikiOO.org © WikiOO.org - Kaikki oikeudet pidätetään